Eduskunta ja Suomen ulkopoliittinen johto tekee lähiviikkoina päätöksen Suomen Nato-jäsenhakemuksen lähettämisestä. Ukrainan sodan varjossa prosessi on ollut nopea; kansalaisten ja kansanedustajien mielipide muuttui nopeasti jäsenyydelle myönteiseksi vuosikymmenten kielteisen kannan jälkeen. Putin on toiminut Naton parhaana mainosmiehenä, mutta päätös on meidän suomalaisten. On meidän vastuulla selnittää, millainen eläin Nato oikein on ja millaisia hyötyjä, haittoja ja riskejä siitä Suomelle koituu. Keskustelu riskeistä on jäänyt turvatakuiden varjoon julkisessa keskustelussa. Nyt alkaa kuitenkin olla viimeiset hetket käsillä tuoda esiin kriittisiä äänenpainoja. Tässä oma korteni julkisen keskustelun kekoon.
Pohdintani perustuu siihen oletukseen, että Venäjän johto toimii edelleen rationaalisen ajattelun puitteissa. Mikäli katsotaan, että Putin ja Venäjän muu johto ovat täysin todellisuudesta vieraantuneita seinähulluja, ei Nato-jäsenyyskään toisi ratkaisevaa lisäturvaa.
NATON HYÖDYT:
• Viidennen artiklan tuoma pelotevaikutus. Tätä on testattu vain kerran, kun Yhdysvallat aktivoi sen syyskuun 11. terrori-iskujen jälkeen. Kyse ei ollut valtiollisesta hyökkäyksestä, mutta Nato-maat suostuivat lähtemään USA:n avuksi Afghanistaniin sillä verukkeella, että Al-Qaidaa suojellut Taleban syöstäisiin vallasta. Monet Nato-maat lähtivät terrorismin vastaisen sodan nimissä myös Irakiin, vaikka se oli käytännössä ihan puhtaasti USA:n alueellisia ja sotateollisia intressejä ajava sotaretki. Artiklan muotoilussa ei edellytetä sotilaallisen avun lähettämistä; kukin Nato-maa päättää omalla harkinnallaan, miten auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta maata. Voidaan silti perustellusti olettaa, että artikla viisi olisi vaikkapa Lissabonin sopimuksen artiklaa 42.7. vahvempi, koska se on yksi Naton ydinfunktioista.
• Pääsy Naton tiedustelutietoon ja reaaliaikaiseen tilannekuvaan.
• Tulee helpommaksi saada Yhdysvalloista uudempaa sotilasteknologiaa.
• Huoltoreittien ylläpito Suomeen helpottuu sotatilanteessa.
NATON HAITAT:
• Naton suurimmat sotilasmahdit ovat sisäisesti epävakaa ja kansainvälisestä lainsäädännöstä piittaamaton USA sekä diktatorinen ja imperialistinen Turkki. Vaikka liittoon kuuluu 28 muuta maata, nekin ovat pitkälti riippuvaisia yhdysvaltalaisesta sotilaskalustosta. Yhdysvallat on selkeästi sotilasliiton johtava maa ja tärkein turvatakuiden takaaja, mikä johtaa seuraavaan haittaan:
• Jäsenmailta odotetaan uskollisuutta Yhdysvaltoja kohtaan ja maa voi painostaa muita jäsenmaita tukemaan omia intressejään. Tärkeimpänä turvatakuiden takaajana Yhdysvallat ei katso vapaamatkustajia hyvällä. Nato-Suomella olisi kova paine osoittaa tukea Yhdysvaltojen ulkopoliittisille pyrkimyksille. Norjan ja Tanskan käyttäytyminen antaa osviittaa siitä, millainen Suomenkin linjasta voisi muodostua: Libyassa Norja tiputti kaikista operaatioon osallistuneista maista eniten pommeja infra- ja siviilikohteisiin. Tanska lähti mukaan Irakin sotaan ja kummatkin osallistuivat Afganistanin operaatioon isoilla joukko-osastoilla. Norjakin lähetti joukkoja Irakiin sen jälkeen, kun Yhdysvaltain suurlähettiläs oli uhannut maan vetävän takaisin Norjalle myöntämänsä turvatakuut. Suhteutettuna joukkojen kokoon Tanska koki eniten miestappioita kaikista Afganistaniin lähteneistä maista. Suomi on EU:n mallioppilas, joka säntillisesti pyrkii täyttämään kaikki kansainväliset velvoitteensa. Natossa sama meno todennäköisesti jatkuisi.
• Ydinasesateenvarjo. Nato perustettiin aikanaan vastavoimaksi Neuvostoliitolle ja sen suomat turvatakuut nojaavat viime kädessä Yhdysvaltain ydinaseisiin, joita on sijoitettuna myös useisiin Euroopan maihin. Natoon liittyminen tarkoittaisi sitä, että kauhun tasapaino kulkisi itärajaamme pitkin. Filosofi Thomas Wallgren esitti tämän tiimoilta HBL:n yleisöpalstalla kolme tärkeää kysymystä; yhden nykyisille Nato-maille, toisen itsellemme ja kolmannen Venäjälle:
Tulisiko muiden jäsenten olla valmiita tukemaan Nato-maa Suomea ydinaseilla?
Voimmeko me, jos joudumme Venäjän hyökkäyksen kohteeksi, toivoa, että Natolla on valmius puolustaa Suomea ydinaseilla?
Onko varmaa, että Venäjä pidättäytyy ydinaseiden käyttämisestä, jos Nato osallistuu Suomen puolustamiseen, ydinaseilla tai ilman?
Vastaus näihin kaikkiin kysymyksiin täytyy olla kielteinen, jos haluamme välttyä ydintuholta. Naton jäsenenä on hankala uskottavasti ajaa ydinasevarustelun alasajoa; liittyessään Suomesta tulee Naton ydinasesuunnitteluryhmän jäsen ja Yhdysvallat on myös painostanut liittolaisiaan vastustamaan ydinasekieltosopimusta.
MUUTAMA LISÄHUOMIO:
• Ajankohta: Mielestäni on huono idea laittaa Nato-jäsenprosessia vireille niin kauan kuin Ukrainan sota on täysillä käynnissä. Tiedämme, että yksi keskeinen Kremlin perustelu hyökkäykselle on Ukrainan Nato-jäsenyyden estäminen ja yleisemmin painavimman mahdollisen viestin lähettäminen siitä, että Kreml vastustaa tiukasti Naton itälaajenemista ja pitää sitä itselleen eksistentiaalisena uhkana. Suomi liittyminen Natoon tällä hetkellä korottaisi panoksia ja lisäisi sodan laajenemisen riskiä myös Ukrainassa. Tähän joku ehkä sanoisi, että Putin keksii kyllä tekosyyn laajentaa tarvittaessa Ukrainan sotaa, haki Suomi Natoon tai ei. Tässä kohtaa pyydän tarkistamaan lähtöoletuksen tekstin alusta.
• Osa perustelee jäsenprosessin kiirehtimistä sillä, että Venäjä on nyt heikoilla ja sen voimat ovat kiinni Ukrainassa. Lienee kuitenkin selvää, ettei Venäjällä tule olemaan Ukrainan sodan jälkeen vuosikausiin tai -kymmeniin haluja saatikka sotilaallista kapasiteettia avata uusia sotia Suomen kaltaista maata kohtaan, joka on viimeiset 80 vuotta varustautunut idästä tulevan hyökkäyksen varalle. Kyynisesti sanottuna Suomen suhteellinen turvallisuustilanne on nyt monella tapaa turvatumpi kuin vuosikymmeniin, kun Vneä’jän läntisen sotilaspiirin joukko-osastoja parhaillaan jauhetaan murusiksi Ukrainan aroilla. Suomen historiallinen, kulttuurinen ja geopoliittinen asema on muutenkin tyystin erilainen kuin Ukrainalla suhteessa Venäjään.
• Nato ei ole ainoa vaihtoehto. Suomen viimeaikainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu on harmillisesti typistynyt kysymykseen Natosta, vaikka muitakin vaihtoehtoja on. Helposti unohdetaan, että Suomen puolustussuunnittelussa ja -selonteoissa on varauduttu myös tämänkaltaiseen tilanteeseen, jossa välit Venäjään huononevat nopeasti ja Euroopan turvallisuus järkkyy. Meillä on tosi läheistä puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa ja kummillakin mailla on yhdysupseereja toistensa esikunnissa. Harmillisesti Tuomiojan ehdotus puolustusliitosta Ruotsin kanssa dumattiin julkisuudessa nopeasti. Monet haukkuvat Ruotsin puolustuskapasiteetta heikoksi, mutta siellä on suuret nykyaikaiset ilmavoimat, laivasto on modernimpi kuin Suomella. Maavoimat jättävät paljon toivomisen varaa, mutta Suomella ne ovat kovassa iskussa – Ruotsin ja Suomen puolustukyvyt täydentävät toisiaan. Ruotsi on lisäksi viime vuosina panostanut merkittävästi puolustusvoimiensa jälleenrakentamiseen ja Ukrainan sodan jälkeen hallitus on luvannut panostaa vuosittain n. 10 miljardia euroa lisää sotilasmenoihinsa, kunnes ne muodostavat 2 % bruttokansantuotteesta. Suomi-Ruotsi-liittouma muodostaisi merkittävän sotilaspelotteen venäläistä hyökkäystä vastaan ilman Natosta koituvia haittoja.
• Ukraina on saanut merkittävää aseapua EU-mailta. Olettaisin, että EU- ja euromaa Suomi saisi vähintäänkin yhtä paljon tukea kriisitilanteessa, todennäköisesti monin verroin enemmän. EU:n puitteissa on tehty jo aiemmin hankintayhteistyötä ja siinä on nyt tehty suuria harppauksia. Lissabonin sopimuksen artikla 42.7. linjaa, että hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenmaata pitää auttaa. Siinäkään ei eritellä, miten tulisi auttaa, vaan se jää jäsenmaiden itsensä päätettäväksi.
• Parhaimmillaankin Nato tai muut yhteistyökuviot vain tukevat omaa puolustustamme, eivät korvaa sitä. Oma, uskottava puolustus on jatkossakin alueellisen koskemattomuutemme kulmakivi. Pelkään pahoin, että liittolaisvelvoitteet esim. Yhdysvaltoja ja Turkkia kohtaan vaikuttaisivat kielteisesti suomalaiseen maanpuolustustahtoon, joka muodostaa asevelvollisuuteen nojaavan kansanarmeijan perustan. Korkea maanpuolustustahto kumpuaa siitä, että maamme asukkaat kokevat tämän maan puolustamisen arvoiseksi. Se tarkoittaa sitä, että turvallisuusajattelussa pitää jatkossakin huomioida ihmisten hyvinvointi, toimeentulo ja elämänlaatu. Näihin panostaminen on mitä parasta puolustuspolitiikkaa.
VASEMMISTOLIITOLLE TERVEISET:
• Vaikka suhtaudun kielteisesti Suomen Nato-jäsenyyteen, olen sillä kannalla, ettei Vasemmistoliiton kannata erota hallituksesta, mikäli jäsenyys toteutuu. Sotilaallinen liittoutumattomuus oli puolueelle kynnyskysymys sen lähtiessä mukaan nykyiseen hallitukseen, mutta tätä linjausta pitää arvioida uudelleen ja niin todennäköisesti tehdäänkin. Perustelen kantaani sillä, että huomattava osa puolueen kannattajista ja jäsenistä on kääntynyt Nato-jäsenyyden kannalle, eikä hallituserolla tässä tilanteessa saavutettaisi mitään: eduskunnan voimasuhteet ovat sellaiset, että Natoon mennään kyllä myös ilman vasemmistoliiton siunausta. Hallitusero tässä tilanteessa olisi ontto performanssi, joka näyttäytyisi osalle puolueen kannattajista rintamakarkuruutena hallituskauden loppumetreillä. Hallitusero myös vaarantaisi vasemmistoliiton saavutukset ja veisi meiltä vaikutusmahdollisuudet tilanteessa, jossa esimerkiksi julkisten alojen työntekijät tarvitsevat kipeästi hallituspuolueiden tukea palkkavaatimuksilleen.
• Vasemmistoliiton puoluevaltuusto pui Nato-kantaansa asiaa tänään lauantaina 7.5. Terveiseni kokoukseen: liittoutumattomuudesta ei kannata tehdä kynnyskysymystä, mutta kansanedustajille on suotavaa antaa vapaat kädet asiaa koskevissa äänestyksissä. Vasemmistoliiton tulee jatkossakin säilyä Nato-kriittisenä puolueena, jonka sisällä on tilaa sekä Nato-jäsenyyden vastustajille että heille, jotka Venäjän arvaamattomuuden takia ovat valmiita liittymään Natoon.
• Seuraavaksi pitääkin pohtia, millä edellytyksillä Nato-Suomessa pystyy uskottavasti tekemään vasemmistolaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Ainakaan Afghanistanin ja Libyan tyylisiin kriisinhallintaoperaatioihin ei pidä missään nimessä osallistua. Ydinaseita ei tule sijoittaa Suomen maaperälle. Blokin jäsenenä Suomen on käytettävä kaikki liikkumavaransa sotilaallisen vastakkainasettelyn liennyttämiseksi Euroopassa ja maailmassa yleensä. Kansallisen turvallisuusratkaisumme on jatkossakin perustuttava ensisijaisesti omaan uskottavaan puolustukseen, ei ulkomaisiin Nato-joukkoihin.
Joonas Jormalainen 